sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Apua, vegaani tulee

Ei pelkästään emännille ja isännille, vaan monesti kasvissyöjille itselleenkin voi olla kiusallista mennä kylään, kun syömisestä tehdään isohko numero. Joskus vieraskoreuden vuoksi joustetaan vegaanilinjasta, ettei vain pahoitettaisi juhlaväen mieltä.

"Ai ei lihaa, munaa tai maitoa?" "Mitä sille voi tarjota?" "Mitä mä voin syödä?" "Ei kai sille jää nälkä?" "Harmittaakohan sitä jos muille tarjotaan tätä ja sille tätä?"

Oikeastaan aivan turhia pelkoja. Vegaaniruoan järjestäminen on aivan yhtä helppoa kuin eläinruoankin. Nykyään kaupassa on yllinkyllin vaihtoehtoisia tuotteita korvaamaan eläinperäisiä. Löytyy soijamaitoa, kauramaitoa, soijajogurttia, tofua, soijatuorejuustoa... Jos juhlakokilla ei ole aiempaa kokemusta kasviperäisten "korvaustuotteiden" käytöstä, tai ei halua ottaa riskiä ruoanlaitossa, voi aina tehdä ruokia, jotka eivät  muutenkaan tarvitse eläintenosia sekaansa. Esimerkkinä tomaattinen vihannespata, uunijuurekset, grillatut herkkusienet ja maissit, vispipuuro sekä hedelmäsalaatti. Kyllä kyläillessä vegaaneille kelpaa pääruoaksi vaikka muille ruokailijoille valmistetut kasvislisukkeetkin, sillä eihän juhlaruokailussa muutkaan vieraat laskeskele proteiinien- tai hivenaineidensaantiaan.

Vegaaniruokailijan kannattaa itse ilmoittaa hyvissä ajoin ruokavaliostaan. Hän voi myös vinkata nettisivusta nimeltä Vegaanituotteet.net , jotta tuoteselosteita ei tarvitse kaupassa syynätä ainakaan eläinkunnan ainesosien takia. Lisäksi vegaani voi osoittaa oma-aloitteisuutta, ja ehdottaa tuovansa jotain vegaanista ruokaa yhteiseksi tarjottavaksi tai jopa ilmoittaa tuovansa omat eväät.


Olin hiljattain synttärijuhlissa, jossa vegaania huomioitiin seuraavasti:


Kun muille oli alkupalaksi tarjolla pieniä leipäsiä kalalla sekä tuorejuustolla päällystettyinä, oli vegaanille vaihtoehtona Linkosuon Chili ruissnäksejä. 

Pääruoka oli kasattu buffetpöydän tavoin "ota mitä tekee mieli"-periaatteella. Erittäin fiskua. Näin on helppo huomioida myös allergiat sekä mahdollisten lasten (tai aikuistenkin) ruokanirsoilut.

Soveltamisesta myös malliesimerkki uunitomaateista. Kun jättää koverretun tomaatin täytteestä juuston pois ja mättää vain pirusti herkkusieniä suolan ja pippurin kanssa, saadaan aikaan meheviä aitoja makuja maidottomasti.

Salaatti on aina hyvä ja terveellinen lisuke. Suolaisten ruokien vastapainoksi on kiva saada jotain makeaa, ja siksi salaatista löytyy vesimelonia, viinirypäleitä sekä mansikoita. Punavihreää raikkautta!


Ja pieniä eläimettömiä lisukkeita oli monia, muun muassa aurinkokuivattujatomaatteja, artisokansydämiä, makeaa maissia, grissinejä, patonkia. Jos näillä ei nälkä lähde, niin seisovastapöydästä saa santsata niin kauan kuin ruokaa riittää!

Jälkkäriksi minulle riittivät viinirypäleet ja alkupalalta ylijääneet ruissipsit teen kera. Muille oli tarjolla vielä juustoja, sacherkakkua, karkkia ja pikkupullia. Tässä vaiheessa emäntä harmitteli, ettei kakku ollut vegaaninen, mutta eihän se mitään haittaa.

Kaiken kaikkiaan olin iloisesti yllättynyt tarjontaan, sillä en odottanut syöväni salaattia kummempaa. Ja sekin olisi minulle riittänyt! Sillä ainahan voi syödä kotiin palattua, jos nälkäiseksi jäisi. Siihen ei kuitenkaan ollut näiden juhlien jälkeen tarvetta.

Ja tietysti emäntää oli mukava huomioida vaivannäöstä: Ekolosta hankittu raakasuklaamulperimarjat käyvät pähkinä ja soija-allergikoillekin.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Punainen taateli on jujube

Taatelit ovat makeita ja herkullisia naposteltavia kuivattuja tai tuoreita hedelmiä, joita saa nykyään lähikaupasta aina orientalmarketteihin saakka. Taateleillakin on eri lajikkeita, ja tänään maistelin Punnitse&Säästä-kaupasta ostamiani kuivattuja jujube- eli punaisia taateleita, joita en muualla ole nähnyt myytävän.


Jujube on erityisesti Aasian maissa viljelty taatelilajike, jota käytetään nyttemmin ympäri maailmaa muunmuassa kansanparanuksessa että välipala tarkoituksessa. Punainen taateli on melko ravintorikas, ja 100 grammaa tätä herkkua sisältää 17% päivittäisestä C-vitamiinin tarpeesta ja 14% raudan tarpeesta. Kiinalainen sekä korealainen lääketiede uskoo jujube taateleiden auttavan stressiin, helpottavan ahdistusta, ja sen sanotaan toimivan myös antibakteerisesti. Antioksidantteja tässä pikkukaverissa varmasti piisaa, joten tuskin kansanparantajat täysin turhaan näitä käyttävät.

Punainen taateli on rakenteeltaan hieman nahkea, paljon kuivemman oloinen kuin monet muut taatelilajikkeet. Maultaan se on miedosti kirpsakka, mutta kuitenkin makea. Jujuben sisällä on kivi, joten ei kannata liian rohkeasti haukata kokonaista taatelia suuhun, vaikka se hyvin sinne mahtuisikin.

Alkuperämaa tälläkin ostoksella Kiina. Tietäen Kiinan teollisuuden saastutuksen, tulee välillä pohdittua, onko Kiinasta tuodut elintarvikkeet turvallisia... Toivon ja luotan siihen, että näitäkin valvotaan, eikä esimerkiksi torjunta-ainemäärät ylitä EU:n asettamia viitearvoja.

Lisää tietoa punaisista taateleista:

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kaalista sipsiksi

Lehtikaalisipsien mediaseksikkyys on hilliintynyt viimevuotisesta, mutta herkkujen makuarvo ei.

Kaalispseiksi sopii erityisesti lehti- sekä mustakaali, jotka ovat sopivan ohuita rapeutuakseen hyvin uunissa tai kuivurissa. Jos omat sipsiohjeet on kadotettu tai ei enää muista, miten niitä tehtiinkään, niin tässä pientä vinkkiä.

Ota nippu lehtikaalia/mustakaalia ja irrota paksuimmat kohdat lehtiruodista.
Laita uunipellille leivinpaperi ja revi sopivan kokoisia paloja kaalista.
Ripottele kaalinlehtienpäälle päälle hiivahiutaleita ja chilijauhetta.
Paista uunin keskitasossa n.180C asteessa n. 15 minuuttia.
Ota sispit ulos uunista ja syö ne.

Voit myös pyöritellä revittyjä lehtikaalinpalasia parissa ruokalusikallisessa öljyä ennen kuin laitat ne uunipellille. Näin mausteet tarttuvat paremmin ja tulee esiin syvempiä makuja.